Perinteisesti mentorointi on menetelmä, jossa tietoa ja osaamista – myös niin sanottua hiljaista tietoa – siirretään kokeneemmalta kokemattomammalle. Osaava ja kokenut asiantuntija (mentori) neuvoo kokemattomampaa henkilöä ja pyrkii mentoroitavan (aktorin). Aktori on kisälli ja valmennettava kun taas mentori on vastaavasti mestari, opettaja ja valmentaja.
Uudempi ja monissa organisaatioissa käytetty vertaismentorointi saattaa yhteen kaksi tasaveroista kollegaa, kumppania, työtoveria jakamaan ajatuksia ja kehittämään uutta sekä itseään. Se haastaa ajatuksen, että yhdellä osapuolella olisi enemmän annettavaa kuin toisella. Vertaisen määritelmä onkin ”johonkin rinnastettavissa, verrattavissa oleva, jonkin toisen arvoinen, veroinen.”
Vertaismentoroinnissa korostuu tasapuolisuus- ja arvoisuus: meillä on kenties erilaista mutta yhtä painavaa annettavaa. Tieto, kokemus, uudet ajatukset ja näkökulman vaihtamisen taito asuvat meissä kaikissa. Kumpikaan ei ole vain antajan tai saajan roolissa ja yhtä lailla kummallakin on vastuu siitä, että molemmilla on mahdollisuus yhtä antoisaan prosessiin kuin itsellä. Tässä prosessissa ei ole takarivin paikkoja.
Jotta molemmat osapuolet kokisivat toisensa tasa-arvoisiksi kumppaneiksi vertaismentoroinnissa, on hyvä panostaa aikaa yhteisten tavoitteiden asettamiseen. Käsiteltäviä teemoja suunnitellessa tulisi ottaa huomioon käytettävissä oleva aika, tavoitteiden laajuus ja itselle parhaimmat tavat oppia.
Mikä sitten erottaa tämän jokapäiväisestä sparrailusta kollegoiden kanssa? Mentorointiprosessilla on pääsääntöisesti tavoite ja aikajana sekä sovitut tavat toimia. Se saatetaan suunnitella ja aikatauluttaa koko prosessin ajaksi valmiiksi aina käsiteltäviä teemoja myöten. Vertaismentoroinnissa saatetaan haluta tuoda yhteen eri puolilta organisaatiota kollegoja, jotka eivät muuten tapaisi tai järjestää vertaiskohtaamisia ja benchmarkkausta samoissa rooleissa toimivien henkilöiden kanssa eri organisaatiosta.
Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen joka organisaatiossa yksin. Tuttuja ja uusia, jo toisten käytössä olevia tapoja toimia, voidaan yhdistää ja löytää vielä parempi tapa toimia. Samalla luodaan uusia verkostoja ammatilliseen sparrailuun myös vastaisuudessa.
Omat kokemukseni vertaismentoroinnista ovat juuri tätä. Koen että olen saanut uusia ajatuksia, ideoita toimintaan, näkemyksiä ja mielipiteitä oman työyhteisön ulkopuolelta. Nämä kaikki ovat auttaneet kehittämään omaa työtä, työtapaa ja vaihtamaan näkökulmaa. Kaiken lisäksi vertaismentorointi on ollut äärimmäisen hauskaa ja inspiroivaa sekä tuonut ammatillisten verkoston lisäksi uusia ystäviä.

Peppi Härme