Tarve kohtaamisiin toisten kanssa ei ole vähentynyt Korona-pandemian tuoman uuden normaalin myötä -päinvastoin, väittäisin.
Monella työpaikalla istuttiin yhteisen pöydän ääreen useasti päivässä, katsottiin toisia silmiin, juteltiin niitä näitä, perheestä, elämästä, säästä, uutisista, ilmiöistä, sukulaisista, sairauksista, harrastuksista, lapsista, ikääntyvistä läheisistä- elämästä.
Vaikkei mikään suoranaisesti estä tekemästä samaa ollessamme etänä kotona, siltikin olen kuullut vain ani harvojen viettävän näitä kallisarvoisia hetkiä etänä. Syyksi olen kuullut mm. eri rytmit työpäivän aloittamisessa, tukka huonosti, jälkikasvu etäopetuksessa, lemmikki työpöydällä, puoliso aamulehden parissa, kaikenlaista. Puppua, sanon minä. Hyvinvoivassa työyhteisössä on turvallista ja kameran voi avata myös silloin, kun tukka on vinossa.
Moni pitää näitä epävirallisia kahvihetkiä viikon aikana, ja tosi moni ei pidä. Kuinka teillä toimitaan?
Jonna Pekkala, Asiakkuusjohtaja, valmentaja
