Ristiriitainen vuorovaikutus
Vuorovaikutus on moniulotteinen ja ristiriitaisuuksistakin koostuva ilmiö. Sen lisäksi, että se vaatii monen asian yhteensovittamista, myös ihmisten tulkinnalla on merkitystä sille, millaiseksi vuorovaikutus koetaan. Ristiriitaisuudet syntyvätkin usein siitä, millaista vuorovaikutusta pidämme hyvänä ja millaista epämiellyttävänä. Koska kysymys on yksilöiden tuntemuksiin liittyvistä asioista, niitä kannattaa avata yhdessä, jotta kaikki yhteisön jäsenet ovat erilaisten tulkintojensa kanssa kuitenkin samalla areenalla.
Ohitettu vuorovaikutus
Joskus vuorovaikutustaitojen oletetaan kuuluvan luonnollisesti ihmisen osaamiskapasiteettiin. Tämän lisäksi vuorovaikutukseksi voidaan tulkita kaikenlainen yhteinen toiminta, ilman, että sen laatua pidetään tarpeen tutkia yhtään lähemmin.
Mikäs siinä vuorovaikuttaessa, kun elämä soljuu ainakin suhteellisen ennakoitavasti eteenpäin. Eikä silläkään niin suurta väliä ole, jos joku joskus ymmärtää minut väärin tai minä jonkun toisen. Vahingot pysyvät pieninä, ajattelemme. Vasta kun vuorovaikutus ontuu jo pahasti tai puuttuu kokonaan, se nostetaan keskusteluun.
Sitten jos tuleekin kriisi. Pienempi tai isompi. Väärinymmärrykset kumuloituvat, oletukset ja uskomukset valtaavat elintilaa. Huomaamme, ettei se meidän vuorovaikutuksemme ollutkaan niin hääppöisellä tasolla. Huomaamme, että vaikka yhdessä on kovin ponnisteltu niin yksittäisiä monologeja ne ovat silti taitaneet olla.
Vuorovaikutukseen kannattaa kiinnittää huomiota silloin, kun menee hyvin. Vuorovaikutusta kannattaa kehittää silloin, kun meidän ei tarvitse sammuttaa tulipaloja. Vuorovaikutusta kannattaa kehittää myös kriisin aikana. Sanalla sanoen, työyhteisöjen vuorovaikutusviestintä pitäisi olla jatkuvan huomion kohteena.
HEAD – HEART – HANDS
tietoa – tunnetta – toimintaa
Niin kuin pianisti vaatii onnistuakseen tietoa, tunnetta ja toimintaa, niin myös kohtaaminen toisten ihmisten kanssa vaatii samoja elementtejä ollakseen antoisaa kaikille osapuolille.
HEAD – tieto syntyy ajattelemisen taidosta ja rakentuu muun muassa siitä, mitä tunnemme ja miten toimimme.
Tunteiden näkyväksi tekeminen ja omien ja toisten tunteiden kohtaaminen auttaa meitä toimimaan niiden suunnassa. Toiminta taas laajentaa ajatteluamme kohtaamaan toiset hyväksyvämmin ja kokonaisvaltaisemmin.
HEART – tunteemme rakentuu muun muassa ajattelustamme ja toiminnastamme käsin.
Kykymme ajatella ja toimia herättää meissä tunteita. Kunhan pysähdymme hetkeksi, huomaamme meissä heräävät tunteet. Ei siis tarvitse odottaa tunnetta, että haluan toimia. Joskus aktiivinen toiminta, esimerkiksi vuorovaikutukseen suostuminen, aiheuttaa tunteita, jotka jo vievät tilannetta eteenpäin.
HANDS – toimintamme rakentuu siitä, miten ajattelemme ja tunnemme.
Ajattelemisen ja tuntemisen yhteispeli saa meidät toimimaan. Jos meillä on halu parempaan vuorovaikutukseen ja ajattelemme sen tärkeäksi, se saa meidät toimimaan sen mukaisesti.
Arvokas, tasavertainen ja kestävä vuorovaikutus vaatii onnistuakseen kolmen HOOn yhteispeliä.
Onneksi vuorovaikutusta voi opetella. Niin kuin pianonsoittoakin. Jos ei meistä ole konserttipianistiksi asti, niin työpaikan kesäjuhlien esiintyjäksi kylläkin.
Virpi Valtonen, valmentaja
