Olen omassa sosiaalisessa kuplassani törmännyt ilmiöön, etteivät yliopisto-opiskelijat oikein tiedä vielä opintojen loppuvaiheessakaan valmistumisen jälkeisistä työllistymisvaihtoehdoista kattavasti tai keinoista, joilla he pääsisivät tarttumaan näihin mahdollisuuksiin. Tämä on tullut esille omien ja ystäväpiirin pohdintojen lisäksi organisoidessani ainejärjestöni vuosittaista mentorointiprojektia. Hakiessaan itselleen mentoria projektin kautta opiskelijat painottavat usein tarvetta saada keskusteluseuraa oman suunnan löytämiseksi sekä toivetta tutustua johonkin alaan tai työtehtävään. Projektin edetessä opiskelijat ovat myös toistuvasti kiitelleet mentoreitaan tsemppaamisesta epävarmojenkin tilanteiden osuessa kohdalle.

Järjestämässämme mentorointiprojektissa aktorit ovat kauppatieteiden opiskelijoita ja mentorit mitä useimmin alumnejamme tai muita työelämässä jo pidempään vaikuttaneita henkilöitä, joiden taustat kiinnostavat kaupallisia aloja opiskelevia. Mentorin ja aktorin keskinäinen erilaisuus tarjoaa joskus mahdollisuuden uusiin näkökulmiin ja ajatuksiin, joihin ei olisi omin voimin edes törmännyt. Tästä huolimatta olen huomannut ainakin opiskelijamentoroinnissa olevan tärkeää, että mentori voi omien kokemustensa kautta ymmärtää aktorinsa tilannetta sen lisäksi, että pystyy tarjoamaan ratkaisuehdotuksia ja tukea opiskelijalle, joka kohdistaa nyt katseensa korkeakouluopintoja seuraaviin haasteisiin.

Monella opiskelija-aktorilla on haussa vielä ”se oma juttu”, ja mentori voi auttaa tämän selvittämisessä ennen kaikkea haastamalla kysymyksillä sekä esittelemällä erilaisia vaihtoehtoja omien kokemustensa ja ammatillisen verkostonsa kautta. Omien urahaaveiden selkeyttämisen lisäksi loppuvaiheen opiskelijoille ajankohtainen aihe on itse työnhaku. Tässä mentori voi tarjota erilaista näkökulmaa työnhakuun valmistautumiseen ja tuoreita silmiä hakudokumenttien työstämiseen sekä tsempata työnhaun aikana jatkamaan vastoinkäymistenkin jälkeen. Myös mentorin tarjoama henkinen tuki todennäköisesti pitkän opiskeluputken tullessa päätökseensä voi olla tervetullutta – mitäs sitten, kun uusien asioiden opiskelu ei tule enää annettuna opintojen kautta tai arki ei täytykään tenteistä ja esseistä? Varmasti useimmille on myös tärkeää kokea jonkun uskovan heihin ja tsemppaavan heitä uusien haasteiden äärellä.

Ainakin aiempiin kokemuksiin perustuen väittäisin siis mentorin yhden tärkeimmistä rooleista olevan juurikin kannustaja.

Mentoroinnissa aktorin kehittyminen saa isoimman huomion ja on mentorointisuhteen pääasiallinen tavoite. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mentorikin voisi saada mentorointisuhteesta jotain. Ainakin opiskelijaa mentoroidessa mentorit saavat uusia ajatuksia oman kuplansa ulkopuolelta sekä saavat suoran kanavan kaupallisten alojen tuoreimpaan teoreettiseen tietoon. Onpa mentorointia käytetty myös rekrytointikeinonakin. Näiden hyötyjen lisäksi mentorit ovat usein projektin lopuksi hehkuttaneet, kuinka aktorin onnistumiset ja oivallukset olivat ensinnäkin ilahduttaneet mentoria ja toisekseen motivoineet myös mentoria itseään etsimään uusia kehityssuuntia.Laura Hautala

Laura Hautala

Kauppatieteiden kandidaatti

Tampereen Yliopisto